Soundgardenin historia

Soundgarden perustettiin vuonna 1984 ja se hajosi 12 vuotta myöhemmin 1997. Soundgarden oli yksi Seattlen neljästä suuresta grungebändistä. Se julkaisi viisi studioalbumia, jotka ovat myyneet maailmanlaajuisesti miljoonia kappaleita.

1981-1983 (Varhaiset vuodet)

Seattlen Olympiassa asuneet Kim Thayil ja Hiro Yamamoto muuttivat vuoden 1981 paikkeilla läheiseen Seattlen kaupunkiin, koska eivät olleet Olympiassa saaneet mistään töitä. Thayil oli asunut Seattlessa viisivuotiaaksi saakka, joten päätös oli helppo. Seattlessa Thayil ilmoittautui yliopistoon, jossa hän opiskeli filosofiaa.

Todennäköisesti Soundgardenin ensimmäinen inkarnaatio oli kitaristi Matt Dentinon, Thayilin huonekaverin, perustama coverbändi Shemps. 19-vuotias seattlelainen nuori Chris Cornell huomasi lehdessä tämän Shempsin ilmoituksen, jossa haettiin laulajaa. Vaikka Cornell soitti tuolloin rumpuja, hän päätti kuitenkin yrittää laulamista ja vastasi ilmoitukseen. Hänet hyväksyttiin ja otettiin mukaan.

Näihin aikoihin Thayilin ja Cornellin tiet kohtasivat usein Matt Cameronin ja Ben Shepherdin kanssa. Cameron oli tuolloin Feedback-nimisen bändin rumpali, josta perustettaisiin myöhemmin bändi Skin Yard, ja Shepherd puolestaan hardcore punkbändissä March of Crimes.

1984-1986 (Perustus)

Shemps oli historiaa ja Cornell sekä Yamamoto olivat nyt kämppiksiä. He perustivat luonnollisesti bändin, ja etsittyään jonkin aikaa kitaristia päätyivät Kim Thayiliin. Bändi nimettiin seattlelaisen taideteoksen mukaan Soundgardeniksi. Bändin ensimmäinen keikka oli newyorkilaisen yhtyeen Three Teens Kill Four kanssa ja toinen Melvinsien kanssa.

Vuonna 1985 Soundgarden sai uuden rumpalin. Scott Sundquist päästi Cornellin keskittymään nyt lauluun (aikaisemmin Cornell oli soittanut laulaessaan samalla myös rumpuja). 1986 bändi rupesi nauhoittamaan kappaleita. Kaksi kappaletta julkaistiin CZ Recordsin kokoelma-albumilla nimeltään Deep Six. Kokoelmalla esiintyi myös muita yhtyeitä kuten Melvins, U-Men, Skin Yard ja Green River.

1987-1990 (Ensimmäiset levyt)

Sundquist, jolla oli vaimo ja lapsia, kuitenkin erosi bändistä jo saman vuoden aikana. Pian Sundquistin tilalle houkuteltu Matt Cameron ja muu Soundgarden palasivat studioon nauhoittaakseen heidän ensimmäistä Sub Pop EP:tään Screaming Lifea. Se julkaistiin vuonna 1987 12-tuumaisena oranssina vinyylinä. Sitä seurasi vuonna 1988 julkaistu Soundgardenin toinen EP, Fopp. Fopp sisälsi enimmäkseen coverkappaleita mm. Green Riveriltä. Screaming Life ja Fopp ilmestyivät kauppoihin myöhemmin myös yhdessä kokoelmalevyllä Screaming Life/Fopp, jonka julkaisi myöskin Sub Pop.

Levy-yhtiö A&M Records kiinnostui Soundgardenista aikaisemmin mainittujen levyjen julkaisun tienoilla, ja yritti kosiskella Soundgardenia tulemaan heille. Bändin jäsenet valitsivat kuitenkin pienemmän SST Recordsin. SST:llä Soundgarden teki ensimmäisen täysimittaisen studioalbuminsa Ultramega OK:n, joka huomioitiin Grammy-ehdokkuudella. A&M Records yritti edelleen houkutella bändiä liittymään heihin ja lopulta vielä samana vuonna allekirjoitettiin sopimuspaperit.

Joulukuussa 1988 Cornell, Yamamoto, Thayil ja Cameron aloittivat uuden levyn (Louder Than Love) nauhoitukset.

Juuri uuden levyn julkaisun jälkeen syksyllä 1989 Hiro Yamamoto, Soundgardenin basisti, halusi palata opiskelemaan ja lähti bändistä. Tämä jätti muut jäsenet pieneen pulaan; kiertue oli jo tulossa ja bändissä ei ollut basistia. Basistin koe-esiintymisissä oli mukana oli myös Ben Shepherd, jonka tyylistä Soundgarden piti, mutta päätti kuitenkin tässä vaiheessa työllistää Nirvanan entisen rytmikitaristin Jason Evermanin, joka tunsi Soundgardenin kappaleet (toisin kuin Shepherd). Louder Than Loven kiertue johti seattlelaisen bändin ympäri Yhdysvaltoja ja Eurooppaan. Esimerkiksi kiertuepaketti Voivodin ja Faith No Moren kanssa menestyi hyvin. Kiertueen jälkeen Everman lähti bändistä.

Varhainen konsertti Louder Than Love -kiertueelta kuvattiin VHS-videolle ja julkaisu nimettiin Louder Than Liveksi. A&M julkaisi myös promo-CD:n samalla nimellä, joka sisälsi muutaman videolta puuttuvan kappaleen.

Samoihin aikoihin Mother Love Bonen solisti Andrew Wood kuoli kokaiinin yliannostukseen. Hän oli ollut Soundgardenin jäsenten kanssa ystävä ja lyhytaikainen Cornellin kämppäkaveri. Tämä vaikutti osittain Ben Shepherdin valintaan bändin basistiksi vuonna 1990. Shepherdillä oli Cornellin mielestä jotain samaa kuin Andy Woodissa ja jäsenet päättivät valita Japanissa syntyneen basistin mukaan.

1990 Sub Popin kautta julkaistu "Room a Thousand Years Wide" -single oli ensimmäinen studionauhoite, jolla Shepherd soitti bassoa. Myöhemmin levyllä Badmotorfinger ollut kappale on hyvin erilainen kuin tämä alkuperäinen single.

1991-1992 (Badmotorfinger)

Kuolleelle Andy Woodille perustettiin Cornellin toimesta tribuuttibändi, Temple of the Dog. Cornell oli kysynyt Pearl Jamilta (Eddie Vedder, Stone Gossard, Jeff Ament, Mike McCready) ja Matt Cameronilta, heidän musiikin lainaamisestaan. Temple of the Dogin albumi julkaistiin tästä materiaalista huhtikuussa 1991 (A&M Records).

Keväällä 1991 Soundgarden rupesi työskentelemään uuden levyn parissa. Badmotorfinger julkaistiin myöhemmin samana vuonna. Aikaisemmin mainitusta "Room a Thousand Years Wide" -singlestä tehtiin albumille uusi versio, joka oli vanhempaan verrattuna erilainen. Badmotorfinger myi ensimmäisenä Soundgardenin levynä platinaa, mikä kertoo hyvin albumin menestyksestä. Erityisesti kappaleet "Rusty Cage" ja "Outshined" saivat paljon huomiota esimerkiksi radiossa.

Badmotorfingeristä julkaistiin myös kahden levyn erikoisversio, jolla oli normaalin levyn lisäksi myös 5 bonuskappaletta:

  1. "She's a Politician"
  2. "Slaves & Bulldozers" (live)
  3. "Into the Void" (cover: Black Sabbath)
  4. "Girl U Want" (cover: Devo)
  5. "Stray Cat Blues" (cover: Rolling Stones)

Levyn tueksi järjestettiin totta kai myös kiertue. Soundgarden kierteli ensin Guns N' Rosesin kanssa USA:ssa ja Kanadassa, sitten Skid Rowin kanssa Yhdysvalloissa, sen jälkeen Monster Magnetin ja Swervedriverin mukana Eurooppaan ja kesäkuussa lopulta taas Guns N' Rosesin peesissä takaisin Vanhalle Mantereelle ja Valtoihin. Kun bändi palasi Amerikkaan takaisin heinäkuussa, alkoivat Lollapalooza-nimiset kesäfestivaalit, jotka loppuivat kahden kuukauden päästä. Heinäkuussa jäsenet rauhoittuivat ansaitulle lomalle.

1993-1995 (Superunknown)

1993 bändin tie johti taas studioon, tällä kertaa neljättä LP:tä tekemään. Ennen levyn julkaisua Soundgarden ehti käydä Australiassa ja Japanissa esiintymässä ensimmäistä kertaa.

Maaliskuussa 1994 tehdyn Superunknown-albumin julkaisemisen jälkeen Cornell ja kumppanit lähtivät laajentamaan kiertuettaan  Eurooppaan vain palatakseen Yhdysvaltoihin tekemään kaksiosaisen kiertueen Pohjois-Amerikassa. Kiertueen toinen osa päättyi isoon kotiinpaluu-konserttiin Seattlessa, jossa soitti myös Screaming Trees.

Esiintymisien jälkeen lääkärit diagnosoivat Cornellin äänen hyvin rasittuneeksi ja useita Eurooppaan buukattuja festivaaliesiintymisiä ja pienempiä konsertteja peruttiin.

Vuoden 1994 MTV Awardseissa Soundgardenin kappale Black Hole Sun palkittiin parhaana Hard Rock/Heavy Metal musiikkivideona.

Soundgarden palasi Eurooppaan kiertueelle 1995 syksyllä. Kiertue alkoi elokuussa ja kesti kaksi kuukautta. Marraskuussa julkaistiin interaktiivinen CD+-levy, joka ilmestyi nimellä Alive in the Superunknown ja jolla oli musiikkia, videoita ja peli. Pelissä piti päästä ulos animoidusta Badmotorfinger -logosta.

1996-1997 (Down on the Upside)

Maaliskuussa 1996 Soundgarden julkaisi ensimmäisen singlen, "Pretty Noosen", vielä ilmestymättömältä levyltä. MTV muokkasi kappaleen musiikkivideota katsottuaan sen sisältäneen asiatonta materiaalia.

Albumi, Down on the Upside, ilmestyi toukokuun 14. päivä. Soundgardenin uusin (ja viimeinen) albumi piti sisällään aikaisempiin levyihin verrattuna huomattavasti kevyempiä kappaleita. Se sai toisen sijoituksen Billboard Top 200 - listalla.

Uuden levyn tukena ollut kiertue pidettiin taas Lollapalooza-kesäfestareilla. Soundgarden soitti keikan myös Seattlen Showbox-klubilla. Esitystä seurasi ainoastaan 800 henkilöä.

Lollapaloozalta palattuaan bändin tie johti takaisin Eurooppaan. Ennen lähtöä he kuitenkin julkaisivat uuden singlen. "Burden In My Hand" -kappaleesta tehtiin myös video, jonka ohjasi Ridley Scottin poika Jake Scott. Euroopassa kierreltyään Soundgarden palasi Yhdysvaltoihin. Yhdysvaltain kiertueen ongelmaksi nousi taas Cornellin ääni, jonka ansiosta mm. peruttiin kaksi esitystä. Lepoloman jälkeen jäsenet keräsivät jälleen tavaransa, lähtien tällä kertaa Australiaan, Uuteen-Seelantiin ja lopulta Havaijille helmikuussa 1997.

Kiertueiden jälkeen oli taas loman aika. Soundgarden ilmoitti jäävänsä vapaalle ja palaisi toivottavasti studioon viimeistään syksyllä.

Saman vuoden Grammy-gaalassa kappale "Pretty Noose" sai ehdokkuuden, mutta ei kuitenkaan voittanut. Gaalan jälkeen Cornell puhui innostuneesti tulevista studiosessioista.

1997 (Hajoaminen)

Huhtikuun yhdeksäntenä päivänä vuonna 1997 Soundgarden järkytti musiikkimaailmaa ilmoituksella heidän hajoamisestaan. Virallinen lehdistötiedote:

"12 vuoden menestystarinan jälkeen Soundgardenin jäsenet ovat päättäneet syvässä yhteisymmärryksessä lopettaa toimintansa. Syynä on heidän kiinnostuksensa muihin projekteihin"

1998-2009 (Huhut uudelleenperustamisesta)

Hajoamisen jälkeen on lennellyt huhuja mahdollisesta yhteenpaluusta. Chris Cornell vuonna 2005:

"Melkein kuin olisimme sinetöineet kannen ja sanoneet, tämä on Soundgarden ja tämä on sen elämänkaari. Se näyttää minun mielestäni loistavalta. Luulen, että jos palaisimme yhteen, se rikkoisi sinetin ja muuttaisi sen... mikä näyttää mielestäni täydelliseltä bändin elämänkaarelta. En voi kuvitella mitään syytä sotkea sitä."

Cornell vuonna 2007:

"Kun Soundgarden hajosi, lupasimme bändin kesken, että Soundgarden ei keikkaile, eikä ole olemassa ilman jäsenten yhteistä päätöstä ja mukana oloa."

Maaliskuussa 2009 Cameron, Thayil ja Shepherd soittivat kolme Soundgardenin kappaletta Tom Morellon järjestämällä keikalla Seattlessa

Cornell ja Kim Thayil vahvistivat Rolling Stone -lehden haastatteluissa, että on tekeillä kokoelmalevy, joka sisältää joko valikoituja b-puolia tai Soundgardenin kappaleita boksimuodossa. Thayil mainitsi myös joitakin kappaleita, joita ei ole julkaistu aikaisemmin missään.

2010- (Paluu)

1.1.2010 Cornellin Twitter-sivulla vahvistettiin Soundgardenin faniklubin paluu seuraavalla viestillä:

"The 12 year break is over and school is back in session. Sign up now. Knights of the Soundtable ride again!"

Faniklubin paluuviesti ymmärrettiin väärin ja maailma kohisi Soundgardenin paluusta, jota ei oikeasti vielä tässä vaiheessa ollut tapahtunut. Vasta myöhemmin, kun tarjouksia esiintymisistä alkoi sadella, bändi lämpeni ajatukselle ja päätti palata itsekin.

6.4.2010 Soundgarden vahvisti ensimmäisen paluukeikkansa Chicagon Lollapalooza-festivaaleille, joilla bändi oli soittanut pääesiintyjänä jo aikaisemmin 90-luvulla. Samalla Soundgardenin virallisille verkkosivuille lisättiin keskustelufoorumi, uutisosio ja lisää kuvia.

Perjantaina 6. huhtikuuta 2010 Soundgarden soitti yllätyksellisesti ensimmäisen paluukeikkansa Seattlen Showbox-klubilla. Esiintymisestä ilmoitettiin vasta 12 tuntia ennen konsertin alkamista ja 1000-paikkainen klubi myytiin loppuun muutamassa minuutissa. Koko konsertti äänitettiin fanin toimesta, ja nauhoite päätyi hyvin nopeasti ladattavaksi internettiin. Myös Aanitarha tarjoaa bootlegiä ladattavaksi tästä.

Kesäkuussa saatiin taas kuulla lisää Soundgarden-uutisia, kun videopeliyhtiö Activision ilmoitti tiedoitteessaan tulevan Guitar Hero -pelin sisältävän ennenjulkaisemattoman Soundgardenin kappaleen "Black Rain". Kappale tulee olemaan myös Soundgardenin tulevalla kokoelmalevyllä Telephantasm, jonka bändi vahvisti julkaistavan syyskuun 28. päivä.